Kolme viikkoa Aussilassa

Hello Hello ja terveisia Australiasta! 

Viimeinkin sain aikaiseksi tehtyä tämmöisen blogin, mistä voitte seuraille miten se Minski täällä ulkomailla pärjäilee ;)

Olen nyt ollut täällä kolme viikkoa ja hirveästi olen tykännyt! 

Jalka mustana ja turvonneena saavuin tänne, varmaan kuulittekin pikku onnettomuudesta Phuketissa reissuaamuna, kun astuin katukaivoon.. Pelästyin hirveästi kun rinkkaselässä ja reppuselässä humpsahdin vilkasliikenteisen tien reunalla polvea myöten ahtaaseen kaivoon. Olin varma että nyt meni jalka vähintään poikki ja verta ruiskuaa, mutta ei sentäs. 7/11 kaupasta kinkkasin hakemaan jääpalapussin, puhdistusainetta ja betadinea.. Ja ajettiin taksilla sitten melkein tunti letokentälle. Kentällä menin suoraan ensiapuun, muttei thaimaalainen työntekijä oikein edes vilkaissut mun jalkaa. Onneksi apteekista sain sitten ostettu kipulääkettä ja siteen. 

Nyt jalka alkaa olemaan jo ihan hyvä. Ruvet on parantunu ja lääkärissä kun kävin täällä niin sain antibiootit. Aika jäykkä vaan tuo polvi ja vielä osin tunnoton.. Saa nähdä kauan menee että taipuu taas kunnolla!

Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä, tutustuessa kämppiksiin ja ympäristöön. Meidän asunto on yksikerroksinen omakotitalo. Tässä on viisi makkaria, iso keittiö/olkkari ja ruokailutila. 

Kämpän omistaja, Michael Frethey asuu täällä kanssa. ”Mike” on suunnilleen 50-vuotias uusi seelantilainen Jockey, eli laukkahevostenratsastaja. Ensimmäisen kerran kun näin Miken, en ymmärtänyt sanaakaan mitä hän sanoi. Aika vaikeeta tuo aussi-aksentti :P Nyt Mike on onneksi oppinut puhumaan mulle rauhassa ja selkeästi :P Mike on tosi mukava, on lainaillut meille autoa ja näytellyt hienoja paikkoja täällä Perthissä. 

Mike vei mut Markun ja Elinin rannalle. Syötiin Fish & chipsejä, niin kuin paikallisilla on tapana.

Tässä kämpässä asuu myös ruotsalainen 21-v  tyttö Elin, joka on jo reilun vuoden ollut Australiassa töissä. Myös suomalainen tyttö/jockey Mervi, jonka kautta tänne alun perin pääsinkin. Mervi on järkännyt kaikki suomalaiset tänne Perthiin tosiaan töihin. Meitä on täällä yhteensä vissiin 25kpl. Tammikuussa on tulossa kahdeksan lisää. Mervi on reilu 30-v ja tosi tarkka siitä mitä syö. Noilla laukkaratsastajilla on tosi tarkkaa paljon painaa. Ei sais kai painaa yli 56kg. Se tekee monta kertaa viikossa ison keittokattilallisen soppaa. Se on joka kerta maistunut ihan hirveelle! Enää en sitä syö, vaikka se sitä kokoajan tyrkyttää :P

Tässä kuvassa Jaana, Elin, Mervi ja minä. Mun ensimmäisenä lauantaina mentiin ensin laukkakisoihin ja sitten sieltä Casinolle. Siellä livebändi soitti ja tanssittiin muun muossa "Down Under"-biisiää :)

Sitten täällä asuu myös suomalainen Markku, joka on semmonen perussuomalainen, jos niin voi sanoa… Tosi sympaattinen ja on auttanut mua paljon. Ekana päivänä poljettiin Markun kanssa Belmont Forumille avaamaan mulle pankkitili, hommattiin Medicare-kortti(melkein kuin kela-kortti) ja ostettiin puhelinkortti.

Sitten vielä tästä meidän asuinalueesta eli Perthin Ascotista; tämä lähiö on täynnä hevosia! Päiväsaikaan tämä näyttää ihan normaalille kaupunginosalle, taloja vierivieressä ja asfalttiteitä. Mutta kun rupeaa tarkemmin katsomaan niin huomaa että jokaisen talon takapihalla on karsinoita. Ascotissa on kuulemma hevosia 500-600kpl. 

Meidän takapiha. Onneksi ei oo heppoja kuitenkaan. Sitten ois nimittäin hirveesti kärpäsiä.

Toisena päivänäni täällä menin töihin ensimmäistä kertaa. Olen töissä valmentajalla nimeltä John Price. Johnilla on talli jaettuna puoliksi toisen valmentajan kanssa ja hänellä on hevosia ”vaan” kahdeksan kpl. Se on kyllä aika vähän kuin toisilla valmentajilla saattaa olla satakin hevosta.. Mutta kyllä tykkään olla pikkutallissa töissä, muistaa jopa hevoset nimeltä! :)

 

Töihin täällä mennään jo aamuyöllä, koska päivisin lämpötilat kohoaa liiankin korkealle. Jouluviikollakin oli joka päivä jotain 40 astetta. Kuulin jostain että joulupäivänä Perth oli kuumin paikka maailmassa?

Tuolla John Pricen tallilla mun työt alkaa joka aamu klo.04.30. Se on aika myöhään, koska kaikki muut meidän talosta menee töihin tuntia aikasemmin. Kaikki olikin mulle kateellisia aluksi. :)

 

Aamulla hevoset ruokitaan. Ne saavat erilaisia heinäsilppuja, on vihreämpää ja keltaisempaa. Iltaisin sen lisäksi saavat myös kauraa yms. Karsinoissa on hiekkapohja ja kaikki karsinat ovat puoliksi ulkona ja puoliksi tallin sisällä. Karsinat siivotaan aamulla 2-3 kertaa ja iltapäivällä kerran. Siivoaminen tarkoittaa sitä että sieltä kerätään kikkareet ämpäreihin ja vaihdetaan vedet. Vanhat vedet heitetään hiekalle, jonka aurinko sitten kuivattaa. Kätevää! Tarhoja täällä ei ole ollenkaan, mikä olikin outoa aluksi.. Mutta koska päivisin on niin kuuma, tuskin hepot siellä tarhassakaan muuta tekisi kuin olisi varjossa. Kaikki hevoset liikutetaan aamulla. Laukkaradalle on noin 800m ja hepoja talutellaan (orikuolaimella) sinne jockeyille ratsastettaviksi tai laukkaradan viereiselle uittopaikalle uimaan. Kyllä on kunto kasvanu kun monta kertaa aamussa saa kävellä radalle/uittopaikalle ja takaisin! Useat hevoset on vielä semmosia että pörisee ja pomppii ”boyncy” niin kuin täällä sanotaan. 

Tuntuu että oikea hauis on kasvanut hirveästi.. Jos rupeaisi kantamaan ämpäreitä ainoastaan vasemalla  niin tasaantuisi :P 

Hevoset ovat tosiaan täysiverisiä ja 3-4 vuotiaita suurin osa. Niitä ei harjata oikeastaan ollenkaan eikä kavioita puhdisteta… Mutta sen sijaan hepoja pestään ihan kokoajan. Kaikki onkin hyvin tottuneita siihen, antaa pestä päät letkulla ja kaikkea. 

Tässä ollaan justiinsa käyty uittamassa Chickoa ja Banjoa.

Banjo. Heppoja talutellaan aina orikuolaimella.

Välillä jockeyt ratsastaa hevosen suoraan tallilta radalle ja olen laittanut hepoja heille valmiiksi kuntoon. Selänpäälle taitellaan kolme pyyhettä, jonka päälle tulee paksu satulahuopa, jossa valmentajan nimi ja päälimmäiseksi sitten pieni nahkaläpyskä eli satula. Jalustimet ovat ihan uskomattoman lyhyet! Kisoissa jockeyt tuovat omalle takapuolelleen sopivan satulan. :)

Tosiaan aamut ovat täällä hektisiä, kiireisiä.. Aika menee yhdessä hujauksessa. Laukkarata menee aamulla kiinni klo.09.00 ja siihen aikoihin minäkin olen kotia päässyt yleensä. Välillä on iltapäivisin töitä ja välillä ei.. Jos on liian kuuma niin ei ole tarvinnut mennä, kun ei oikein voi liikuttaakaan ketään. Jos iltapäivällä on ollut töitä, olen saanut pitää noin kuuden tunnin siestan. Aina aamulla kun ensimmäisen kerran herää, vannoo aina että sitten kun ysiltä tulen takas niin käyn nukkumaan… Mut sitten ei enää ikinä väsytäkään! 

Niinja mulle tarjottiin lisätöitä joka aamu toiselta tallilta 03.15-04.15 niin olen siellä siivoilemassa karsinoita. Ihan kivaa hommaa. Nyt olen välillä tehnyt myös iltatalleja sille valmentajalle, joka omistaa puolet siitä John Pricen tallista. Eli kuutena päivää viikossa on töitä ja palkka on tosi hyvä. Katotaan vaan saanko mitään säästettyä.. 

Olen käynyt laukkakisoissa jo kolme kertaa. Ensimmäisenä lauantaina mentiin heti Jaanan kanssa tähän meidän kodin viereiselle laukkaradalle (kotoota noin 200m). Aika erilaista kuin suomalaisissa raveissa, mihin jengi tulee suoraan navetasta! Laukkakisat taitaa olla vauraiden hommaa, lippu sisälle maksaa yli 30 dollaria (meille ilmainen). Kaikilla on päällä hienoimmat vaatteet. Naisilla kalliit mekot, korkokengät ja hatut. 

Tiistaina oli Perth Cup tässä Ascotissa, eli suurin kisa mitä täällä Ascotissa on. Siellä oli käytävä. 

Nämä ratsukot toimivat tarvittaessa stoppareina jos laukkaratsu on vaikea pitää käsissä.

Ennen kisaa hepot "sträpätään" eli esitellään kisayleisölle.

Keskiviikkona lähdin Markun kanssa Miken ystäväpariskunnan kyydillä Narrogin-nimiseen paikkaan jossa oli laukkakisat. Snne kesti ajaa reilu pari tuntia.. Neil ja Judy oli pariskunnan nimi (50+) ja heillä oli hevonen, Nicco, juoksemassa kisoissa, jota Mike sitten ratsasti. Autettiin Markun kanssa laittamaan heppa kuntoon. 

Mike ja Nicco eli Korowai. Juoksi lähtönsä toiseksi.

Oli jännä myös seurata käytäntöjä ennen kisoja, hepalle tehtiin muunmuossa huumetesti! Nicco oli aikaisemmin ollut ainoastaan neljä kertaa kisoissa, eikä oikein ikinä pärjännyt. Mike kuitenkin ratsasti Nicon toisena maaliin ja Neil & Judy sai sitten reilun tuhat dollaria voitosta ;) Oltiin niin onnellisia niiden puolesta! Vaikka itse sitten veikatessa vaan tuhlasin neljäkymppiä enkä voitanut mitään.. 

Takasin tullessa Judyn Mini cooper-auton renkaaseen tuli jotain vikaa ja meidän piti huristella viittäkymppiä pitkän matkaa ilman mitään kännykän kenttiä ennen kun löydettiin bensis jossa oli ilmapumppu! Elämyksiä ja kokemuksia ;) 

Neil ja Judy pyysi muuten yks päivä meidät syömään kotiinsa. Judy oli tehnyt paellaa, mansikkakakkua, hedelmäsalaatttia yms. Eilenkin heillä oli kylmälaukussa kaikenmaailman tortilloja ja kalapihvejä mitä hän oli leiponut :) Ihania ihmisiä! 

Uutena vuotena oltiin Kings Park-puistossa, josta näkee koko kaupungin ylle. Oltiin kotona vasta kahdelta ja piti mennä sitten kolmeksi jo töihin. Mutta ajattelin että kerran sitä vaan Australiassa uusi vuosi vietetään.. ;) 

Joulupäivänä täällä enneminkin juhlittiin joulua. Silloin menin suomalaisen tytön luokse, jossa oli paljon muitakin.. Siellä grillattiin ja oli paljon eri salaatteja ja jopa joulukinkku! 

Jouluateria

Olen nähnyt Markoa, Seppoa ja Perttiä (Markon kavereita) jonkun verran. Just jouluaattona ne pyysi mut tuonne syömään. Ollaan käyty joen rannalla ottamassa aurinkoa, siellä Perth Cupissa yms. Marko on ostanut täältä moottoripyörän ja ollaan sillä ajeltu. Täällä on muuten mun mielestä aika turvallista ajaa. Liikenne on vasemmalla puolella.. Itekin olen automaattiautoa täällä ajellut.. 

Motskarin jalka upposi kuumaan asfalttiin.

Marko ja Pertti on töissä muuttofirmassa aamusta iltaan. Seppo on tallilla töissä. Ne on vuokrannut siltä mun kämppiseltä Merviltä sen entisen pienen yksiön missä ne sitten kolmestaan asuvat.. Itseasiassa eilen Seppo muutti Sydneyyn. Sillä on siellä jotain sukulaisia..

Kallista täällä on! Palkat ja vuokrat menee viikottain.. Maksan asunnosta 150 dollaria/vk. Lääkärikäyntikin oli melkein satasen. Eilen Markku osti huoltsikalta take away-kahvin ja se maksoi melkein 4 dollaria. Eli ehkä 3 euroa.. 

Viime perjantaina yksi mun unelmista tuli toteen, kun pääsin ratsastamaan lakkahevosella ensimmäistä kertaa. Laitettiin kuusi hevosta kuorma-autoon ja ajettiin puoli tuntia Hillarys Beach-rannalle. Uitiin hevosten kanssa Intian Valtameressä! <3 Huomenna ollaa taas menossa, koska täällä on ihan tajuttoman kuumat kelit.