tiistai 28. toukokuuta 2013

Krokoja


Jou!

Ollaan oltu Cairnsissa nyt lauantaista asti. Lentokentältä kun tepasteltiin ulos niin mukavan lämmin ilma tuli heti vastaan. Viimeinkin aurinkoa!  Mentiin taksilla meidän hostelliin, Cairns Beach Houseen. Ei päästy vielä kuitenkaan sisälle huoneeseen siivouksen takia. Parin tunnin kaupungilla kiertelyn jälkeen päästiin huoneeseen ja todettiin ettei siellä ainakaan mitään ollut siivottu. Sängyissä oli vanhat lakanat mytyssä ja yhdessä sängyssä oli pariskunta peuhailemassa – hyvältä vaikuttaa. Myöhemmin tuli semmonen vaikutelma, että just siinä meidän huoneessa on ehkä asunut jengiä maksamatta mitään. Meillä oli kuuden hengen dormi, jonka läpi pitää kävellä myös kahteen eri huoneeseen. Molemmissa niissä oli pariskunnat. Meitä oli käytännössä yhteensä kymmenen tässä huoneistossa. Ei mua yleensä oo haitannu isommatkaan dormit, mutta se saksalaismuidu joka meidän kämpässä peuhaili, oli kyllä levittynyt joka puolelle. Sen tavaroita oli oikeesti kaikkialla, niin ettei omia mahtunut minnekään. Sitten se raahaasi keittiöstä tuolin vessaan, jotta vois puhua siellä puhelimessa istuen ja niin että laturi ylettää seinään. 

Toinen ärsyttävä juttu tässä hostellissa oli, ettei keittiössä ollut mitään laseja, mukeja eikä kuppeja. Ilmaista kahvia ja teetä sai juoda respassa, mutta sieltä oli kiellettyä tuoda mukeja keitttiöön. Mimmonen keittiö tuo tuommonen on? Ja jos me respaan, niin sitten ois aina pitäny olla avain mukana, kun muuten ei pääse väliovesta sisäpihalle, jonka kautta on kulku huoneisiin. 

Vaihdettiin eilen hostellia. Nyt ollaan yhdessä Koala-hostellissa lähempänä keskustaa. Kaikinpuolin vaikuttaa mukavammalle tämä. Hain tänne jopa töihin, kun he etsivät siivoojaa ihan pilkkapalkalla. 3h/pv, 5pv/vk ja palkka on ilmainen viikko täällä. Yksi yö neti kautta varattaessa on 15$, eli viikko palkka olisi niinsanotusti 105$. Se tekee tuntipalkasta alle kympin. Mut sanoin Markollekin et ois kiva vaan jotain päästä tekemään, kun aika käy pitkäksi. Mut luulen että liian myöhään jätin hakemuksen. 

Käytiin toispäivänä Emman kanssa pikku iltalenkillä. Käveltiin laukkaradalle n.7km. Tehtiin aikasemmin tietsikalla hienoja ilmoituksia, joissa etsitään tallihommia. Laitettiin niihin kuvat ja kaikki. Teippailtiin niitä ilmoituksia vähän joka puolelle, portteihin ja tallien seiniin. Kerkes vaan tulemaan pimeä kun radalle saavuttiin. Oli vähän jopa pelottavaa. Tai mullehan kaikki pimeässä liikkuminen täällä on pelotavaa, mutta kuitenkin. Käveltiin aika pitkälle pääportista ennen kuin löydettiin viisi pientä tallia radan reunalta. Sieltä takaspäin lähtiessä Emma ehdotti että kierrettäis rata ympäri ja oikaistais sitten jonkun puskan läpi tielle. Eikun tuumasta toimeen. Samana päivänä oli kivasti satanu jonkun verran vettä, että ensimmäinen kuja mitä ruvettiin kävelemään kohti rataa oli pelkkää mutavelliä. Se oli sama rata mistä hepat ratsastetaan aamuisin radalle. Just ennen rataa änkeydyttiin aitojen välistä radalla olevan aidan ulkopuolelle, josta jatkettiin matkaa ison ojan vierustaa pitkin. Hirveän kiriminaali olo tuli. Ojan toisella puolella oli metsää. Sieltä välillä kuului räsähdyksiä, mutta eihän täällä Australiassa mitään vaarallisia eläimiä oli. Paitsi käärmeet, hämähäkit ja krokodiilit. Emma on meidän vanha matelija-hämähäkki-expertti kun sillä on kotonakin lemmikkinä tarantella, viisi käärmettä sekä neljä liskoa. (Mitä ihmettä??!!) Jotenkin kuitenkin Emman neuvot jalkojen tömistelystä yms vähän rauhoitti. Mutta yhdessä vaiheessa ojasta kuului jonkun isomman eläimen raahautumista ja tulemista ojan tälle puolelle. Emmaakin taisi vähän alkaa pelottaan kun muistutin sitä krokodiileistä. Kyllä meillä askel reipastui siinä vaiheessa. (Täällä Cairnsissahan ei saa käydä meressä uimassa, koska täällä on krokoja. Rannalla on iso uima-allas, laguuni, jossa jengi käy pulikoimassa. ) Ei sitten uskallettu pimeässä rämpimään minkään pusikon läpi enää, vaan päädyttiin kiertämään koko rata ympäri ja menemään samaa kautta takaisin. Siitä tuli varmaan joku kolme kilsaa. Käveltiin lähimmälle ostarille ostamaan mehua ja sushia (jota ollaan syöty varmaan joka päivä täällä!). Sitten jatkettiin kävelyä muutama kilsa ennen kuin päädyttiin soittamaan taksi hostellille. Käveltiin varmaan yhteensä joku 12km ja meni varmaan joku neljä tuntia. Seikkailu! :) Ois kyllä valosalla pitänyt siellä käydä. Ja aamuyöllä niin vielä parempi.

Seuraavana päivänä ostettiin lenkkarit. Mentiin sitten iltapäivä lenkille Markon ja Emman kanssa tohon rantakadulle. Nyt mulla on reidet tosi kipeänä, aivan maitohapoilla. 

Rahat on edelleen loppu, oon koittanu töitä etsiä. Onhan se kiva olla täällä paratiisissa, mutta ei voi oikein mitään tehdä… Täällä olis Great Barrier Reeffit ja kaikki. Eilen laitoin työhakemuksen n.100 km päähän ratsastusvaellusten vetäjäksi. Se ois ihan huippua! Mut luulen ette mihkään tollasiin pääse ja muutenkin noloa sitten kun pitäis heti kohta jo lopettaa kun olen menossa Suomeen…. Katsotaan miten käy vai rupeeko visa vinkumaan…. 

Lisäilen kuva myöhemmin! Nyt tämä maitohappo-Minna lähtee aamupalalle :)