Tervehdys Uudesta-Seelannista! Pakko sanoa että täällä on
aivan mieletöntä! Kylmä, mutta mahtavan näköistä. Meillä ei oo ollu nettiä,
joten oon vaan kirjoitelu ylös melkein joka päivä jotain. :)
Maanantai-illalla meillä oli lennot Sydneystä Christchurchiin.
Pitkä päivä odotettiin lentokentällä ja katsottiin vaikka kuinka monta
Skins-jaksoa, niin että takapuoli puutui. Viimein lähtöselvitys avautui ja rupesin
hoputtamaan muita sinne, koska halusin toiselle puolelle kiertelemään kauppoja.
Marko sanoi vaan, ettei ole mikään kiire ja soitti vielä kotiinkin. Viimein kun
päästiin lähtöselvitykseen (jossa ei ollut ketään muita jonossa) tiskin takana
oleva täti sanoi, että meillä täytyy olla paluulennot, jotta hän voi päästää
meidät koneeseen. Tunsin muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, meillä olis
ollu koko päivä aikaa tilata ne lennot?! Onneks Hude oli aikaisemmin tutkaillut
lentoja ja tiesi jo minä päivänä lentää halvimmalla, joten saatiin nopsaan
hänen koneellaan ne tilattua. Huh! Lähtöselvitys oli vaan 40 minsaa enää auki.
Tilattiin lennot Gold Coastille parin viikon päästä :)
Kolmen tunnin lennon jälkeen (kello yksi yöllä paikallista
aikaa) saavuttin Uuteen-Seelantiin. Meillä oli huonoa onnea matkassa, koska
passintarkastaja ilmoitti että nyt on ensimmäinen
yö jolloin kentälle ei saa jäädä yöksi. Korjaustöiden takia. Ja niinhän me
oltiin juuri suunniteltu, koska tilattiin vuokra-auto seuraavalle päivällä aamu
9 lähtien ja haluttiin säästää vähän rahaa.
Lentokentän pihalle astuessa tuli samanlainen tunne kuin
olisi astunut Helsinki-Vantaan kentältä pihalle. Keli oli aivan samanlainen kuin Suomessa,
asteet lähellä nollaa ja pientä vesisadetta. Pilkkopimeässä. Onneksi kentän
työntekijät olivat selvästi varautuneet tällaiseen ja kentälle oli järjestetty
tilataksikyytejä kentän ja hostellin välille. Oli sitten pakko ottaa
hostellista yksi yö, joka maksoi 30$/hlö. Eli n.20€. Saatiin neljän hengen
huone, joka oli hyvä juttu. Muttei yöllä
puoli kolmelta oikeastaan olis ollut väliä vaikka huoneessa olis muitakin. Mutta,
meidän huono-onni jatkui ja kun mentiin huoneeseen niin siellä olikin muita. Yks poika naapurihuoneesta oli illalla
huomannut tyhjän neljän hengen huoneen
ja mennyt mieluummin sinne nukkumaan. Onneks saatiin se hereille ja häädettyä.
Haettiin vaan uudet lakanat ennen kuin viimein päästiin nukkumaan muutamaksi
tunniksi jäätävän kylmään huoneeseen.
Aamulla lähdettiin hakemaan meidän camper-vania Wicked
Camperssiltä. Marko löysi netistä meille auton, jossa mahtuu nukkumaan jopa
seitsemän superhalvalla; 15$/pv! Matkalla käveltiin kaupungin lävitse ja tuli
aivan mieleen kohtaus elokuvasta Eurotrip, jolloin he saapuivat Bratislavaan. Christchurch
oli vähän kuin aavekaupunki, ihmisiä ei näkynyt oikeastaan missään ja joka
puolella oli tietöitä sekä oransseja tötteröitä. Edellispäivän taksikuski jo
mainitsi, että kaupungissa oli tuhoisa maanjäristys helmikuussa 2011. 40%
asumustaloista tuhoutui. Kaupunki oli täynnä raunioita.
Olin Ausseissa ottanut jo selvää, että kaupungissa kannattaa
käydä katsomassa kirkkoa, josta kaupunki on saanut nimensäkin. Ihmettelin kun
ei missään sitä nähty. Hude katsoi uudestaan netistä ja sanoi, että kirkko
vauriutui maanjärityksessä niin pahasti että se jouduttiin myöhemmin purkamaan.
Myöhemmin näin toisen kirkon, jonka
pihalla oli kyltti; ”It’s time to go to church again”.
Vietettiin päivä kierrellen ja kaarrellen meidän upealla
autolla. Käytiin hakemassa kaupasta tyynyn lakanoita ja ruokatarvikkeita. Yks
kaks huomattiin, että ihan kohta tulee pimeä. Käytiin ekana top ten-Holiday
Parkista kysymästä autolle paikkaa, mutta se oli aivan liian kallis. Sitten
muistin,että Miken tuttu Judy Ascotista kirjoitti mulle facebookiin listan
paikoista missä kannattaa käydä Uudessa-Seelannissa. Siellä oli yks vinkki
missä Christchurchissä kannattaa olla yötä, Judyn miehen Neilin veljen omistamalla
paikalla. Sinne sitten mentiinkin ja oli oikein muksa paikka. Nukuttiin Markon
kanssa katolla olevassa teltassa ja siellä oli kyllä kylmä!
Seuraavana päivänä ajoimme Lake Tekapolle, jossa suosiolla
nukuttiin kaikki ylhäällä teltassa. Niin kuin sillit purkissa ;) Oli paljon
lämpöisempi. Tekapolla oli henkeäsalpaavat maisemat, ihana ruska, paljon
kukkuloita, lumihuippuvuoria. Aamulla kun teltasta kurkisti ulos niin kaikki
oli valkoisessa huurteessa. :)
Edellisiltana käytiin vähän hemmottelemassa itseämme ja
menimme naapurissa olevaan ulkoilmakylpylään. Siellä oli kolme kuumavesiallasta
rinteessä, josta oli henkeäsalpaavat maisemat lumihuippuvuorille. Siellä me
sitten lilluttiin, kunnes sormet olivat ihan ryppysiä. Oli kyllä ihanaa! :)
Seuraavana päivänä lähdettiin kohti seuraavaa etappia,
Dunedinia. Matkalla pysähdyttiin kylään nimeltä Oamaru, jossa piti olla pieniä
pingviinejä. Niitä ei valitettavasti rannalta löytynyt niin jatkettiin matkaa. Lähes
koko päivä istuttiin autossa ja pakko myöntää, että rannikkoa kohti ajaessa
maisemat niin sanotusti laimenivat. Sisämaassa oli paljon hienompaa sekä
jylhempää ”vuori-maisemaa”.
Yksi asia mistä on pakko mainita on eläinten hyvät olot.
Täällä on tuhansia lampaita ja lehmiä. Kaikki isoissa laumoissa mielettömän
isoilla laitumilla. Suuri yllätys oli kuitenkin nähdä myös sikoja isolla
laitumella sekä kanoja. Pikku munimis-koppi vaan pellon keskellä. Kyllä lääniä
riittää. :) Monella tilalla on myös jonkunlaisia peuroja laitumella. Osalla
niistä on sarvet.
Dunedinissa koitettiin oikeasti mennä etsimään pingviinejä.
Leirintäalueen respantäti vinkkasi meitä rannasta, jolle illansuussa tulee
pingviinejä. Ajettiin ensin korkealle, josta oli upeat maisemat. Parkkipaikalta
olikin aika kapuaminen alas rannalle. Tai alaspäin oli oikeastaan helppo mennä,
takaspäin tullessa hirveä kapuaminen. Iltalenkki. Ranta oli aika upea, hienot
maisemat taas. Pingvinejä ei nähty mutta kaksi merileijonaa kyllä! Toinen lähti
takaisin mereen juuri kun saavuttiin, mutta toinen hengaili rannalla. Mahtavaa!
:)
Seuraavana aamuna ajettiin ihan niemen kärkeen, Otago
peninsulaan etsimään albatrossia. Heitettiin jo kirves kaivoon ja juuri kun
oltiin lähtemässä takaisin päin nähtiin upea, iso lintu liitelemässä taivaalla.
Mission accomplished!
Sen jälkeen jatkettiin matkaa ja ajettiin autolla oin 400km
Fjordlandiin. Judy vinkkasi käymään paikassa Milford Sounds. Maisema muuttui
taas rannikosta alppimaisemaksi ja asteet senkun laski. Oltiin yötä teltassa
auton katolla yhden leirintäalueen pihalla. Aamulla käytiin kävelemässä
muutamia erilaisia (lyhyitä) vaellusreittejä. Ei oikein pysy sanoin kuvailemaan
kuinka hienoa täällä on. Toivottavasti kuvat kertovat paremmin!
Ajettiin Milford Soundsista muutama tunti ja nyt ollaan
Queenslandissa. Tästä 10 000 asukkaan kylästä tulee mieleen joku alpeilla
sijaitseva laskettelukaupunki(vaikken ole semmoisessa ikinä ollutkaan). Nyt
ollaan hostellissa ja kaikki ihan innoissaan nördettää koneilla, koska täällä
on neljän tunnin ilmainen netti! Uskomatonta luksusta. Katsotaan mitä huomenna
tehdään, haluisin ratsastamaan Taru Sormusten
Herrasta-maisemiin. Marko tahtois Benji-hyppään. Jaiks!
Pärjäilkäähän! :)
